torstai 9. toukokuuta 2013

Kevät!





Siinä niitä kasvaa: krassia, kesäkurpitsaa, samettikukkia, tomatteja. Ulkonakin on ihanaa. Ensimmäiset narsissit ja helmililjat aloittelevat kukkimista ja kaikki on vielä hallinnassa. Muutaman viikon päästä kaikki ryöpsähtää käsistä, eikä kukkapenkkejä edes tee mieli rapsutella, mutta hetken voi helliä ajatusta itsestään puutarhurina.

Terassin alla on siili. Ensin kuului outoa köhimistä, sitten rapinaa ja nyt on lautojen välistä nähty piikkipallo.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Räyhäkkä varuste neulojalle

Succaplokki myy hauskoja varusteita joka puikkopirkolle (ja .paavolle). Tällaisen mä haluun! Knit or die!

Kuva täältä.




lauantai 16. maaliskuuta 2013

Sain tällaisen!






 
Tällä mäellä ollaan suistuttu sairastelun poikkeustilaan. Tiedättehän, runsaasti vinkua ja väkinää, huonosti nukuttuja öitä, päivästä toiseen niiskuttaen raahautumista... Blogijutut ovat vähän unohtuneet, eikä räkäisessä päässä ole montaa ideaakaan ollut. Mian tunnustus on minulle potku jatkaa taas. Kiitos!

Säännöt:
- kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä hänen bloginsa omaasi,
- valitse viisi (5) blogia, joilla on alle 200 lukijaa, kerro tunnustuksesta jättämällä kommentit kyseisiin blogeihin,
- toivo, että bloggaajat, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Jaan tunnustuksen kahteen uudehkoon  blogiin, joita olen alkanut täältä takavasemmalta seurata.

Ylvan ralliradalla riittää vauhtia ja monenlaisia tilanteita. Ylva myös kirjoittaa ihanan pohdiskelevasti perhe-elämästä ja lasten kasvusta. Aloin lueskella blogia joskus taannoin, kun mietin, millaistahan elämä omiani isompien kaksospoikien kanssa on.

Shunshine Recorder vie suureen maailmaan. Harmaina talvipäivinä on ihanaa, kun saa ihmetellä, millaista elämä onkaan siellä auringossa. Blogiin eksyin ekan kerran googlen kuvahaun hakusanalla tarjotin :).


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Lankahamsterin tunnustuksia

Neulominen on kivaa! Lankojen ostaminen on myös kivaa! Lankojen hamstraaminen ei (muka) ole minun juttuni, kun ärsyynnyn kotona pyörivästä tavarasta. Aloitan kuitenkin neulomisen aina reissulla lankakauppaan.  Alelaareista tarttuu jotain mukaan, projekteista jää lankaa enkä koskaan sano ei, kun jollain on ylimääräisiä keriä. Lopputulos on tämä:

Aika paljon lankaa.

Ehkä nämä vielä jalostuvat ihanaksi räsymattotunikaksi, jonka ohje löytyy Sanna Vatasen "Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!" -kirjasta. Sitä mainostetaan näin: "Jokaisen neulojan kaapeista sitä löytyy – jämälankaa. Juuri sitä, mistä syntyvät mielikuvituksellisimmat, yksilöllisimmät ja hauskimmat neuletyöt." Oivoi, meikäläisen jämälangat tuppaavat vaan hilloutumaan kaapissa, eivätkä laisinkaan muodostu mielikuvituksellisiksi ja hauskoiksi neulomuksiksi.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Gift from Latvia


Pari vuotta sitten ostin lapsille Latvian-matkalta tuliaiseksi tällaisen. Silloin hommasta ei tullut mitään, mutta nyt kaivoimme laatikon taas esiin.

Laatikko sisälsi nallen kaavan, palan vaaleanpunaista ja -sinistä kangasta, lankaa, neulan, sakset, nauhaa, vanua, helmiä ja neljä silmää. Ohjekin oli, mutta se oli latviaksi.

Koska pienimmänkin pitää osallistua, etsittiin kaapista vielä lisämateriaalia.

Saanko esitellä:
Jompeli eli Joel, Helmi-vauva ja Noel. Aikas hienot!


tiistai 5. helmikuuta 2013

Riemastuttavaa kekseliäisyyttä


Aamukahvipöydässä katseeni osui ikkunalaudalle. Jo hippusen pölyyntyneisiin joulukynttilöihin oli ilmestynyt koristukset. Kimaltelivat aika kauniisti keväisessä valossa.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Pinkkisestä

Luin jotain blogitekstin siitä, miten tytöistä tulee yllättäen pieniä prinsessoja, ja jäin pienen pinkkisen tytön äitinä päiviksi miettimään asiaa. Tässä talossa on kaksi pientä poikaa, joiden mielestä ihanimmissa vaatteissa on Cars-hahmo tai Hämähäkkimies. Sitten on se yksi tyttönen, joka on käyttänyt elämänsä ensimmäiset vuodet ihan tyytyväisenä monsteriautopaitoja ja hämähäkkimiessukkia. Sitten yhtäkkiä elämäämme astui kuin kulman takaa prinsessaisuus ja pinkkisyys. Enpä olisi ikinä uskonut, että pesen joskus täysiä koneellisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä vaatteita. Oikeastaan muistan vannoneeni, että minun tyttöni pukeutuu vain iloisenvärisiin vaatteisiin.

Aloin miettimään, mikä minua siinä vaaleanpunaisessa ja pinkissä niin kammotti, ja tulin tulokseen, että vaaleanpunainen ilmaisee kikattelevaa ja avutonta naiseutta, ja sellaista en tytöstäni toivoisi. Sitten oma ajattelutapani alkoi ärsyttää! Eivätkö tyttöjen prinsessaiset hörhelöt ole muka ihan yhtä hienoa, kuin sankarihenkiset hämähäkkimiesleikit! Eikö kimaltelevaan mekkoon ja timanttiin sonnustautunut prinsessa voi olla sankari! Pidetäänkö yleensä (ja mikä kauheampaa, pidänkö minä itse!) tyttöisiä asioita jotenkin vähemmän hienoina. Sitäpaitsi ovatko prinsessaleikit lopultakaan kauhean kaukana aikuisten naisten rakastamasta tyyli- ja sisustusintoilusta!

Ja lopulta: Mitä väliä tällä koko asialla on? Kysehän on vain väristä.