Niitä kaakeleita

Alunperin ajattelin, että haluaisin keltaiset lattiat vessoihin. Haluaisin kuitenkin myös tuon kuusikulmaisen laatan, ja siinä kartan okrankeltainen näyttää tunkkaiselta ja ankealta. Harmaa olisi perustylsä valinta, mutta sen kaverina voisi sitten käyttää värikkäitä tekstiilejä.

Yleisesti ajattelen, että ihmiset tekevät sisustusratkaisuja ihan liian varman päälle. Beigeen kyllästyy sata kertaa nopeammin kuin räväkkään lempiväriin. Vai kyllästyykö? Katuvatko ihmiset ennemmin varman päälle valintoja kuin räväkämpää ratkaisua?

Ikean Hemnes-allaskaluste on kiva, ja sopii tuollaisen perinteisen laatan kaveriksi. Onkohan Ikean kylpyhuonekalusteista mihinkään? Hinnat ainakin ovat huimasti halvemmat kuin muualla.

Pukkilan Bamboo -seinäkaakeleissa on sormipanelin fiilistä. Toinen vaihtoehto voisi olla mattapintaiset peruskaakelit.

365 tavaraa

Olen asettanut itselleni haasteen. Aijon tämän vuoden aikana luopua 365:stä esineestä.
Alku on ollut hyvä, mutta tulos ei ole kovin häävi.

Tähän mennessä taloudesta on poistunut:
2 repaleista katselukirjaa
3 kulahtanutta tyynyliinaa
1 hapertunut tuplapussilakana, jota ei ole käytetty kuuteen vuoteen

Olen kuitenkin ollut hyvä keräilemään kasoja:
Keittiön pöydällä odottaa taloutemme kahdestakymmenestäviidestä maljakosta rumimmat 7. Oikeasti aktiivisehkossa käytössä on maljakoista 5.

Kodinhoitohuoneeseen olen kerännyt tosi hienon huojuvan läjän. Siinä on erilaisia rumia ja rujahtaneita kodintekstiilejä ainakin 50. Esimerkiksi 21 froteista käsipyyhettä, jotka ovat kertyneet talouteen ties mistä, ja joita olen kai säästellyt peppupyyhkeiksi vauvoille tai siivousräteiksi. Kuinka monta pyyhettä tarvitaan yhden lähes kolmevuotiaan ja suurimmaksi osaksi vaipattoman lapsen pyrstön kuivaamiseen? Lattiatkin pestään yleensä mikrokuitumopilla. Suurkatastrofi-tyyppiset veden- ja maidonpaisumukset voi varmaan hätäpäissään hoidella lähimmässä naulakossa roikkuvalla pyyhkeellä.

Seuraavaksi tyhjenee (nyyhkeen ja nostalgian siivittämänä) olohuoneesta kaappi, jossa säilytetään nuoruusaikain c-kasetteja.

Jennin arkijärki on uusi guruni. Jenni taisi tosin sanoa jotain sinnepäin, ettei tavaroista ole oikeasti luovuttu, ennen kuin ne on kokonaan häivytetty.

Kevättä odottamassa

Kerttulan mäellä odottelee lumen alla kevättä talon alku. Mieheen iski jokin aika sitten kumma rakennuskuume. Lupaus kuului: "Sun ei tarvitse kuin valita keittiön kaapit, kaakelit sun muut, ja hoitaa lapset raksa-aikana." Minä hullu uskoin! Viime kesälomasta kului aimo annos tässä kuopassa.

Lapsiraukat juoksentelivat täysin hunningolla pitkin vattupuskia. Pikkukakkonenkin katseltiin lautakasan varjossa.

Kevättä odotellessa voin nautiskella siitä luvatusta, eli mietiskellä keittiön kaappeja ja kaakeleita.

Tervetuloa Kerttulan mäelle!

Tulevaisuus on vielä auki, mutta tästä lähdetään!

Kerttulan mäellä tepastelee keski-ikäistyvä nainen kera kolmelapsisen katraan ja miehen. Luvassa on kirjoituksia arjesta ja elämästä.