Lankahamsterin tunnustuksia

Neulominen on kivaa! Lankojen ostaminen on myös kivaa! Lankojen hamstraaminen ei (muka) ole minun juttuni, kun ärsyynnyn kotona pyörivästä tavarasta. Aloitan kuitenkin neulomisen aina reissulla lankakauppaan.  Alelaareista tarttuu jotain mukaan, projekteista jää lankaa enkä koskaan sano ei, kun jollain on ylimääräisiä keriä. Lopputulos on tämä:

Aika paljon lankaa.

Ehkä nämä vielä jalostuvat ihanaksi räsymattotunikaksi, jonka ohje löytyy Sanna Vatasen "Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!" -kirjasta. Sitä mainostetaan näin: "Jokaisen neulojan kaapeista sitä löytyy – jämälankaa. Juuri sitä, mistä syntyvät mielikuvituksellisimmat, yksilöllisimmät ja hauskimmat neuletyöt." Oivoi, meikäläisen jämälangat tuppaavat vaan hilloutumaan kaapissa, eivätkä laisinkaan muodostu mielikuvituksellisiksi ja hauskoiksi neulomuksiksi.

Gift from Latvia

Pari vuotta sitten ostin lapsille Latvian-matkalta tuliaiseksi tällaisen. Silloin hommasta ei tullut mitään, mutta nyt kaivoimme laatikon taas esiin.

Laatikko sisälsi nallen kaavan, palan vaaleanpunaista ja -sinistä kangasta, lankaa, neulan, sakset, nauhaa, vanua, helmiä ja neljä silmää. Ohjekin oli, mutta se oli latviaksi.

Koska pienimmänkin pitää osallistua, etsittiin kaapista vielä lisämateriaalia.

Saanko esitellä:
Jompeli eli Joel, Helmi-vauva ja Noel. Aikas hienot!

Riemastuttavaa kekseliäisyyttä

Aamukahvipöydässä katseeni osui ikkunalaudalle. Jo hippusen pölyyntyneisiin joulukynttilöihin oli ilmestynyt koristukset. Kimaltelivat aika kauniisti keväisessä valossa.

Pinkkisestä

Luin jotain blogitekstin siitä, miten tytöistä tulee yllättäen pieniä prinsessoja, ja jäin pienen pinkkisen tytön äitinä päiviksi miettimään asiaa. Tässä talossa on kaksi pientä poikaa, joiden mielestä ihanimmissa vaatteissa on Cars-hahmo tai Hämähäkkimies. Sitten on se yksi tyttönen, joka on käyttänyt elämänsä ensimmäiset vuodet ihan tyytyväisenä monsteriautopaitoja ja hämähäkkimiessukkia. Sitten yhtäkkiä elämäämme astui kuin kulman takaa prinsessaisuus ja pinkkisyys. Enpä olisi ikinä uskonut, että pesen joskus täysiä koneellisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä vaatteita. Oikeastaan muistan vannoneeni, että minun tyttöni pukeutuu vain iloisenvärisiin vaatteisiin.

Aloin miettimään, mikä minua siinä vaaleanpunaisessa ja pinkissä niin kammotti, ja tulin tulokseen, että vaaleanpunainen ilmaisee kikattelevaa ja avutonta naiseutta, ja sellaista en tytöstäni toivoisi. Sitten oma ajattelutapani alkoi ärsyttää! Eivätkö tyttöjen prinsessaiset hörhelöt ole muka ihan yhtä hienoa, kuin sankarihenkiset hämähäkkimiesleikit! Eikö kimaltelevaan mekkoon ja timanttiin sonnustautunut prinsessa voi olla sankari! Pidetäänkö yleensä (ja mikä kauheampaa, pidänkö minä itse!) tyttöisiä asioita jotenkin vähemmän hienoina. Sitäpaitsi ovatko prinsessaleikit lopultakaan kauhean kaukana aikuisten naisten rakastamasta tyyli- ja sisustusintoilusta!

Ja lopulta: Mitä väliä tällä koko asialla on? Kysehän on vain väristä.