Luin jotain blogitekstin siitä, miten tytöistä tulee yllättäen pieniä prinsessoja, ja jäin pienen pinkkisen tytön äitinä päiviksi miettimään asiaa. Tässä talossa on kaksi pientä poikaa, joiden mielestä ihanimmissa vaatteissa on Cars-hahmo tai Hämähäkkimies. Sitten on se yksi tyttönen, joka on käyttänyt elämänsä ensimmäiset vuodet ihan tyytyväisenä monsteriautopaitoja ja hämähäkkimiessukkia. Sitten yhtäkkiä elämäämme astui kuin kulman takaa prinsessaisuus ja pinkkisyys. Enpä olisi ikinä uskonut, että pesen joskus täysiä koneellisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä vaatteita. Oikeastaan muistan vannoneeni, että minun tyttöni pukeutuu vain iloisenvärisiin vaatteisiin.
Aloin miettimään, mikä minua siinä vaaleanpunaisessa ja pinkissä niin kammotti, ja tulin tulokseen, että vaaleanpunainen ilmaisee kikattelevaa ja avutonta naiseutta, ja sellaista en tytöstäni toivoisi. Sitten oma ajattelutapani alkoi ärsyttää! Eivätkö tyttöjen prinsessaiset hörhelöt ole muka ihan yhtä hienoa, kuin sankarihenkiset hämähäkkimiesleikit! Eikö kimaltelevaan mekkoon ja timanttiin sonnustautunut prinsessa voi olla sankari! Pidetäänkö yleensä (ja mikä kauheampaa, pidänkö minä itse!) tyttöisiä asioita jotenkin vähemmän hienoina. Sitäpaitsi ovatko prinsessaleikit lopultakaan kauhean kaukana aikuisten naisten rakastamasta tyyli- ja sisustusintoilusta!
Ja lopulta: Mitä väliä tällä koko asialla on? Kysehän on vain väristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti