Olen asettanut itselleni haasteen. Aijon tämän vuoden aikana luopua 365:stä esineestä.
Alku on ollut hyvä, mutta tulos ei ole kovin häävi.
Tähän mennessä taloudesta on poistunut:
2 repaleista katselukirjaa
3 kulahtanutta tyynyliinaa
1 hapertunut tuplapussilakana, jota ei ole käytetty kuuteen vuoteen
Olen kuitenkin ollut hyvä keräilemään kasoja:
Keittiön pöydällä odottaa taloutemme kahdestakymmenestäviidestä maljakosta rumimmat 7. Oikeasti aktiivisehkossa käytössä on maljakoista 5.
Kodinhoitohuoneeseen olen kerännyt tosi hienon huojuvan läjän. Siinä on erilaisia rumia ja rujahtaneita kodintekstiilejä ainakin 50. Esimerkiksi 21 froteista käsipyyhettä, jotka ovat kertyneet talouteen ties mistä, ja joita olen kai säästellyt peppupyyhkeiksi vauvoille tai siivousräteiksi. Kuinka monta pyyhettä tarvitaan yhden lähes kolmevuotiaan ja suurimmaksi osaksi vaipattoman lapsen pyrstön kuivaamiseen? Lattiatkin pestään yleensä mikrokuitumopilla. Suurkatastrofi-tyyppiset veden- ja maidonpaisumukset voi varmaan hätäpäissään hoidella lähimmässä naulakossa roikkuvalla pyyhkeellä.
Seuraavaksi tyhjenee (nyyhkeen ja nostalgian siivittämänä) olohuoneesta kaappi, jossa säilytetään nuoruusaikain c-kasetteja.
Jennin arkijärki on uusi guruni. Jenni taisi tosin sanoa jotain sinnepäin, ettei tavaroista ole oikeasti luovuttu, ennen kuin ne on kokonaan häivytetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti